Oululainen black metal -yhtye Korpituli julkaisi viime viikolla kolmannen täyspitkän albuminsa. Bändi ottaa “Pohjola”-albumilla askeleen folkimpaan suuntaan mutta mahdollisesti vain yhden levyn ajaksi. Kaaoszine tavoitti yhtyeen perustajan S. Korpitulen kertomaan siitä ja muun muassa Kalevalasta.
Kuinka kevät on sujunut tähän mennessä?
S. Korpituli: Uuden musiikin ja uusien julkaisujen parissa se vapaa-aika vierähtää. Yleisesti ottaen olen pitänyt itseni kiireisenä, ei oikein muutakaan osaa.
Miten bändi sai alkunsa?
S. Korpituli: Se oli jonkinlainen keski-iän kriisi, että päätin koettaa tehdä kaiken itse – soitin, nauhoitin, miksasin ja julkaisin kaiken itse. Piti vähän koettaa omia rajoja, ja pari levyä tuli tehtyä ihan omin kätösin ja siten todistettua, että se onnistuu. Ei se ollut helppoa ja vaati pirusti duunia. Duunia helpottaakseni ja rytmiryhmää vahvistaakseni pyysin S. Redeemerin bändiin rumpuja soittamaan. Hän innostui ajatuksesta, ja nyt pantiin levyllinen folkahtavaa pakana black metalia pihalle.
Korpitulen kolmas albumi “Pohjola” julkaistiin 19. huhtikuuta. Mitä levyltä voi odottaa?
S. Korpituli: Levy on kunnianosoitus suomalaiselle kansanperinteelle, mytologialle ja tavoille sekä läpileikkaus suomalaiseen sielunmaisemaan folkahtavan black metal -musiikin keinoin. Levyllä on neljä perinteistä kansanlaulua uudelleen sovitettuna ja laajennettuna, joten tarttumapintaa saattaa löytyä monelle ihan puolivahingossakin. Isoa eeppistä soundia, paljon tilaa hengittää, tarinoita, joihin uppoutua ja ennen kaikkea tehdä matka suomalaisuuden ytimeen. Tai ainakin siihen, miten sen itse koen.
Miten levyn kirjoitus- ja äänitysprosessit etenivät? Teitkö jotain eri tavalla kuin edellisen levyn kohdalla?
S. Korpituli: Aloitin alun perin kappaleiden työstämisen Iku-Turson ”Storm Over Isengard” -EP:n jatkeeksi. Mutta kun päätin tehdä levystä täysin suomenkielisen, ei ollut järkeä tehdä sitä bändillä, jossa on hollantilainen laulaja. Muu bändi ei muutenkaan kokenut tätä projektia yhtä vahvasti omakseen, joten päätin, että nyt, kun minulla on oma bändi, jolla tehdä mitä haluaa, niin tehdään mitä halutaan. Visio oli vahva ja työstin sitä pitkään ja hartaasti eteenpäin. Kun S. Redeemer lähti rumpaliksi mukaan, saatiin rumpunauhoitukset tehtyä kivuttomasti. Lopputulos on huomattavasti kahta ensimmäistä levyä ammattitaitoisempi ja viimeistellympi kokonaisuus. Ei se ole sentään ylituotettu tai sieluton. Sinne jätettiin sekaan paljon eloa, ja oma fiilis on, että levyn tekemisestä nauttiminen välittyy lopputuloksessa.
Lyriikat ovat muun muassa Kalevalan inspiroimia. Mitkä Kalevalan hahmot tai tapahtumat ovat suosikkejasi?
S. Korpituli: Levy alkaa “Pohjola”- ja “Pohjan Akka” -biiseillä, joissa vaikutus on vahvasti läsnä. Myös “Syyttä suotta Sariolaan” sijoittuu samoille seuduille, vaikka onkin instrumentaali. Luin vanhan Kalevalan melko hiljattain ja jotenkin samaistuin paljon enemmän Pohjolan hahmoihin kuin Sammon varastavaan Kalevalan joukkioon, joka otettiin Pohjolassa vastaan avosylin. Heitä koeteltiin mutta heitä kohtaan oltiin rehellisiä, kunnes he päättivät alkaa varkaisille. Sekös sai Pohjolan väen vihastumaan, joten suuret sympatiat sinne suuntaan. Levyllä tarkastellaan nimenomaan tapahtumia enemmän Pohjolan väen vinkkelistä.
Albumin kansitaiteena nähdään Albert Edelfeltin “Piispa Henrikin kuolema”. Syntyykö kappaleita koskaan maalauksien tai muun kuvataiteen inspiroimana?
S. Korpituli: Kun inspiraatio iskee, niin antaa sen iskeä. Olen hyvin intuitiivinen musiikin teossa, ja joskus lähteenä on nimenomaan kuvataide. Tällä kertaa kyseinen Edelfeltin teos tuli vahingossa vastaan. Totesin sen heti olevan täydellinen levyn tarpeisiin, joka silloin oli vielä hieman vaiheessa. Kyseisen taideteoksen innoittamana syntyi myös “Lalli”-kappaleen sanoitus.
Tähän mennessä “Pohjolalta” julkaistuilla kappaleilla on selkeästi folkimpi soundi kuin niitä edeltäneen albumin kappaleilla. Oliko se tarkoituksellinen valinta, vai oliko kyseessä luonnollisesti tapahtunut siirtymä?
S. Korpituli: Tämä voi hyvinkin olla yksittäinen julkaisu, jossa kyseistä visiota toteutetaan tällä tasolla. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mihin se luova voima vie. Tässä ajan hetkessä oli vain tarpeen tehdä tämä kokonaisuus, enkä kokenut tarpeelliseksi perustaa jälleen uutta bändiä sen takia. Totesin sen istuvan oikein hyvin siihen, mistä minussa ja Korpituli-yhtyeessä on loppupeleissä kyse. Luonto ja sen maagiset salaisuudet olivat vahvasti läsnä jo kahdella ensimmäisellä levyllä, nyt mukaan otettiin suomalaisuus ja meidän vahva kulttuuriperintö. Ne ovat aina olleet lähellä sydäntäni siinä missä black metal -musiikkikin, niin näiden kahden itselle tärkeän asian yhdistäminen oli lopulta hyvin luonnollinen asia.
Onko Korpitulen tarkoitus keikkailla jossain vaiheessa?
S. Korpituli: Vielä ei ole sovittuna mitään. Mutta nyt, kun bändissä on oikea rumpali, ollaan jo hieman leikitelty sen ajatuksen kanssa. Jos sopivaa tarjousta tulee vastaan, niin varmaan tartutaan siihen.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia bändillä on?
S. Korpituli: Nyt viedään “Pohjolaa” täysillä maailmankartalle. Levy on nyt ulkona, ja siitä tuli kaikin puolin onnistunut julkaisu. Koetetaan hetki myös nauttia tästä saavutuksesta. Ruukaan olla vähän liian innokas sukeltamaan uusiin projekteihin heti, kun yksi valmistuu. Tällä kertaa en aio turhaan hoputtaa itseäni. Mutta ainahan tuossa etenee rinnan muutama hanke ja bändi… Neljännen Korpituli-levyn biisiaihioita on jo jokunen melko valmiina, ja tyylisuunta tulee olemaan paljon lähempänä kahta ensimmäistä levyä kuin “Pohjolaa”.
Haluatko vielä sanoa jotakin Kaaoszinen lukijoille?
S. Korpituli: Olkaa rohkeita, antakaa sisäisen tulen roihuta ja viedä teitä kohti tarkoitustanne. Älkää tyytykö vähempään.
Artikkeli ”Oma fiilis on, että levyn tekemisestä nauttiminen välittyy lopputuloksessa” – Haastattelussa Korpituli julkaistiin ensimmäisen kerran KaaosZine.
